Osinkoinsinööri mediassa – Luottamuksella Ronja Salmi

 Luottamuksella Ronja Salmi dokumentti, Yle Areena Luottamuksella Ronja Salmi, Luottamukselle Jesse Viljanen, Luotttamuksella Osinkoinsinööri

Vuosien varrella olen ollut useamman kerran eri valtamedioissa jakamassa tietoa säästämisen ja sijoittamisen tärkeydestä osana oman elämän rahoittamista ja vaurastumista. Listan kaikista uutisista löydät täältä sivulta, jos ne ovat menneet sinulta jostain syystä ohitse. Oman vaurastumistarinani tärkeimpänä huomiona voi eurojen sijaan pitää sitä, että tilastollisesti minun ei pitäisi olla tässä tilanteessa missä nykyään olen. Tilastojen mukaan köyhyyden periytyminen on edelleen erittäin vahvaa, mutta omalla esimerkilläni yritän näyttää kaiken olevan mahdollista, vaikka olisitkin saanut hieman tavallista vaikeamman lähdön elämään. Ja jotta mahdollisimman moni altistuisi tarinalleni, on minun aika-ajoin järkevää käydä valtamedian puolella kertomassa tarinaani, koska blogistani sitä ei tule se ihminen lukemaan, joka tarinasta eniten hyötyä saisi.

Valtamediassa esiintyminen on tänään saavuttanut uuden virstanpylvään, kun Yle Areenassa ja Yle 2 -kanavalla julkaistaan TV-dokumenttisarja, jossa myös allekirjoittanut, entine porilaine, on mukana. Dokumentti kantaa nimeä Luottamuksella Ronja Salmi, jossa toimittaja Ronja Salmi tutustuu kuuteen kolmekymppiseen nuoreen (minuakin, harmaahapsia, kutsutaan nuoreksi, vähäks ihanaa), jotka kaikki tavoittelevat jotain asiaa päämäärätietoisesti erilaisilla mielenkiintoisilla taustoilla. Omalta osaltani tavoittelun kohde on tietysti taloudellisen riippumattomuus 50 ikävuoteen mennessä sijoitussalkkuni tuottaman kassavirran avulla.

Dokumentissa on paljon tietoa, mutta siitä huolimatta se ei välttämättä vastaa aivan kaikkiin kysymyksiin, joten ajattelin jo alkaa vastaamaan kysymyksiin ennen kuin saan ne. Jos kuitenkin tämäkään blogiteksti ei vastannut kaikkiin kysymyksiin, niin laita ihmeessä kommenttia täällä blogin puolella tai sitten sosiaalisissa medioissa, jotka olen linkannut tekstiin loppuun.

Kirjoitan tätä tekstiä sen jälkeen, kun olen itse saanut nähdä ensiesityksen yhdessä sarjan tekijöiden ja osallistujien kanssa. Aikaa on kuitenkin vierähtänyt välissä jonkin verran, joten en muista ihan kaikkia asioita, jotka sarjassa mainitaan. Saatan siis toistaa osittain samoja asioita, jotka jo sarjasta löytyvät.

Dokumenttiin osallistuminen ja kuvaukset

Sain kutsun viime vuoden alkupuolella osallistua dokumenttiin, kun Gimme Ya Wallet -tuotantoyhtiöstä oltiin minuun yhteydessä. Hauskana nippelitietona pakko mainita, että kyseisen tuotantoyhtiön taustalla on kaikkien rakastamat Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff (tutut Madventures, Docventures, jne. ohjelmista). Valitettavasti en herrasmiehiä koskaan tavannut dokumentin teon aikana, mutta ehkä se asia vielä joskus muuttuu (haluaisin kyllä ehdottomasti tavata, kun olen kova fani). Ei muuten ollut vaikea tehdä päätöstä sarjaan osallistumisesta, kun sähköpostin saamisesta 1 tunti ja 41 minuuttia myöhemmin olin jo lupautunut mukaan sarjaan.

Lupautumisestani dokumenttiin kesti vielä vajaa kolmisen kuukautta ennen kuin ensimmäinen kuvauspäivä tuli. Ensimmäinen kuvauspäivä saatiin sovituksi samalle päivälle, kun muutimme uuteen omakotitaloon, koska siitä saa erinomaista sisältöä ja kyseessä on kuitenkin merkittävä asia niin meille kuin monelle muullekin ihmiselle. Seuraavaksi, kun pohdit, että muuttopäivät ovat stressaavia, niin mietippä, että meillä pyörivät mukana vielä TV-kamerat.

Kuvaukset menivät erinomaisesti, kiitos Ronjan ja muiden kuvaustiimiläisten rautaisen ammattitaidon, ja muistaakseni mitään kohtaa dokumentista ei tarvinnut ottaa uudestaan. Toisin sanoen kaikki meni kerralla purkkiin. Huomasin, että oli selkeästi paljon hyötyä siitä, että olen työelämässä jatkuvasti äänessä asiakaspalavereissa projektipäällikkönä. Minulle on siis luontevaa ja oikeastaan helppoakin suhtautua haastatteluihin ja kuvaamiseen riippumatta siitä, kuinka moni asian on näkemässä tai millaisia henkilöitä ”kameran” toisella puolella on. Sekin varmasti auttaa, että en välitä juuri kenenkään mielipiteestä minusta, joten voin kertoa asioista juuri niin kuin ne ovat ilman tarvetta hirveästi miettiä mitä sanon.

Luottamuksella Ronja Salmi TV-sarja, Luottamuksella Ronja Salmi dokumenttisarja

Koska viimeksi olet nähnyt porilaisen hymyilevän näin paljon?

Ronja on niin uskomaton persoona, että minun oli luontevaa kertoa hänelle hyvinkin vaikeista asioista, joista valitettavasti aivan kaikki eivät päässeet viimeiseen julkaistuun versioon asti. Puhuimme dokumenttia tehdessä useista sellaisista asioista, joista en ole koskaan puhunut edes puolisoni taikka kavereideni kanssa. Olisikin ollut mielenkiintoista nähdä miten läheiseni olisivat suhtautuneet puhuttuihin asioihin, mutta se jäi nyt kokematta.

Toinen kuvauspäivä oli sitten hieman myöhemmin kesällä, kun olimme jo suunnilleen kerenneet asettumaan uuteen kotiimme. Dokumentista kuitenkin huomaa, että monet asiat ovat vielä kesken asunnossamme verrattuna nykytilanteeseen. Toisenakin kuvauspäivänä kaikki meni hyvin ja saimme nopeasti kuvaukset valmiiksi. Kaikille kalastuksesta tykkääville on pakko kertoa, että saatiin muuten yksi iso ahven Ronjan kanssa, mutta juuri sillä hetkellä ei kamerat kuvanneet niin ei näy dokumentissa.

Dokumentissa näytettäviin asioihin minulla ei ollut vaikutusvaltaa, joten minun piti luottaa tuotantotiimiin kokonaisuudessaan. Nyt, kun olen nähnyt ensiesityksen, niin olen lopputulokseen tyytyväinen. Täytyy kyllä silti sanoa, että olisin lisännyt muutaman omasta mielestäni relevantin asian mukaan dokumenttiin ja jättänyt kaksi täysin irrelevanttia asiaa pois dokumentista. Kokonaisuudessaan dokumentti on kuitenkin hyvä ja antaa mielestäni minusta oikean kuvan. Ja muutenkin turha minun on ammattilaisille kertoa mitä kannattaa näyttää ja mitä ei, kyllä he asiat minua paremmin tietävät.

Millaisista lähtökohdista tulen?

Dokumentissa avataan lähtökohtiani jonkin verran, mutta voisin jatkaa asiaa hieman myös blogin puolella. Olen syntynyt 90-luvulla perheeseen toiseksi lapseksi nuorelle äidille ja isälle. 90-luvulla äitini veljellä on ollut yritys, jonka kasvattamiseksi hän oli hakenut pankkilainaa ja tarvinnut lainan saamiseksi henkilötakauksen, johon minun äitini oli lähtenyt mukaan ilman kunnollista ymmärrystä mahdollisista riskeistä ja myös vanhempiensa painostuksesta.

Luottamuksella Ronja Salmi - Osinkoinsinööri, Luottamuksella Ronja Salmi taloudellisen riippumattomuuden tavoittelija

Nykyään pidän paljon lyhyempää partaa kuin dokumentin aikoihin

Kuten varmaan jokainen suomalainen tietää, niin 90-luvulla tuli lama, jolloin Suomen bruttokansantuote putosi kolmessa vuodessa massiiviset 12 prosenttia. Tuohon aikaan monet suomalaiset ylivelkaantuivat ja joutuivat velkavankeuteen, josta he vapautuivat vasta vuonna 2020, kun ulosottovelat vanhenivat vuonna 2015 voimaan astuneen lain takia. Ylivelkaantumisen yhtenä juuri syynä oli myös Suomen markan devalvointi vuonna 1991, joka johti valuuttalainojen (tähän aikaan oli siis ihan normaalia ottaa yrityslainoja, vaikka saksalaisista pankeista) nopeaan kallistumiseen. Korot nousivat parhaimmillaan 20 prosentin tienoille.

Tämän saman tarinan koki myös äitini, kun veljensä yritys ajautui ongelmien myötä konkurssiin ja henkilötakauksen antajana hänelle lankesi yrityslainat maksettavaksi, kun yrityksen varallisuus ei pystynyt kattamaan kaikkia velkoja (aika loogista, koska ilman tätä konkurssiin ei muuten edes jouduta). Näin vuosikymmenien jälkeen on vaikea antaa eksaktia velkataakkaa, mutta se on liikkunut kuitenkin useissa sadoissa tuhansissa markoissa. On varmaan turha edes sanoa, että kotona lasten kanssa olevalla äidillä ei ole mahdollisuutta selviytyä satojen tuhansien markkojen lainoista, jossa korot olivat 20 prosentin nurkilla.

Kaikki te, jotka tunnette korkoa korolle efektin, niin pystytte varmasti ymmärtämään, että satojen tuhansien markkojen laina yhdistettyä korkeisiin korkoihin johtaa yllättävän nopeasti aivan massiivisiin lainoihin. Tämän vuoksi äitini menetti luottotiedot ja maksoi velkoja takaisin (tietysti vain osittain) noin 25 vuotta johtaen siihen, että lapsuuteni on ollut keskimääräistä köyhempää.

Ymmärrettävistä syistä rahaa ei ikinä ollut mihinkään ylimääräiseen, joka tarkoitti sitä, että haimme ruokaa ruokajonoista, saimme jouluisin lahjoituksina lahjakortteja jouluruokaa varten, saimme lahjoituksina sukulaisista vaatteita ja tavaroita, viikkorahaa emme koskaan saaneet, asuimme useamman vuoden 40–50 neliön asunnossa kuuteen pekkaan (jossa muuten ei ollut edes suihkua vuoteen) ja monen monta muuta asiaa, joita voisin tässä listata, vaikka seuraavat kaksi sivua.

Koska rahaa ei ollut, niin raha oli kaikki maailmassa. Raha määrittelee mitä syöt, mitä teet ja mihin menet. Raha määrittelee kenen kanssa voit viettää aikaa. Raha määrittelee mitä harrastat. Rahan ikuinen puute on älyttömän stressaavaa ja energiaa vievää. Rahan puute saa sinut tekemään mitä tahansa, jotta tilanne paranee nopeasti eikä vasta joskus tulevaisuudessa. Siksi rahan puute johtaa epätoivoisiin yrityksiin muuttaa omaa tilannetta nopeasti, vaikka loton ja pelikoneiden avulla. Todennäköisyydet pitävät huolen siitä, että tämä ei tietenkään ikinä ratkaise ongelmaasi.

Vaikka olin tapahtumien alkaessa lapsi, niin voin sanoa ymmärtäneeni tilanteemme aivan viimeistään silloin kuin täytin 4–5 vuotta. Mieleeni on syöpynyt älyttömän vahva muistikuva siitä, että olen jo 5-vuotiaana hokenut itselleni nukkumaan mennessä, että köyhyyden periytyminen päättyy minuun. Miten moni lapsi hokee itselleen sellaista? Toivottavasti erittäin harva. Tuon ikäisenä ajattelin köyhyyden päättymisen avaimen olevan kouluttautumisessa ja lottoamisessa.

Köyhyyden vuoksi opiskeluni olisi saattanut loppua yläasteeseen, mutta minun onnekseni Pelastakaa Lapset ry maksoi kaikki lukiokirjani (yhtä lukuun ottamatta). Ilman heiltä saatua apua, meillä ei olisi ollut ikimaailmassa mahdollista maksaa noin 3000 euroa maksavia koulukirjoja. Onneksi nykyään toinen asteen koulutus on ilmaista ja kenenkään muun ei tarvitse enää pohtia samanlaista asiaa.

Pitää varmaan kertoa se ilmiselvä asia, joka ei tunnu olevan ilmiselvä asia kaikille, että en ole mitenkään katkera lapsuudestani tai tarvitse sääliä tai myötätuntoa. Tarinan kannalta lapsuuden asioiden kertaaminen on kuitenkin pakollista. Olen enemmänkin iloinen siitä, että lapsuuteni on muokannut minusta ihmisen, jota mikään vastoinkäyminen maailmassa ei juurikaan hetkauta.

Mistä rahat sijoittamiseen?

Sijoittamisen yhteydessä monet ajattelevat rikkaita pukumiehiä ja henkilöitä, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa. Sijoittamisen voi kuitenkin aloittaa aivan tyhjästä ja pienelläkin omaisuudella. Näin myös itse tein.

Luottamuksella Ronja Salmi TV sarja

Joku voisi vaikka kuvitella, että kaveri miettii jotain.

Päädyin aloittamaan sijoittamisen yhden keskustelun perusteella, jolloin nettovarallisuuteni (varat-velat) oli 850 euroa negatiivinen. Olin säästänyt S-bonustilille palkkatuloistani 1000 euron pääoman, jolla lähdin uhmaamaan pörssimarkkinoita ostamalla Oriolan osakkeita koko summalla joulukuussa 2015. En ole siis ikinä saanut keneltäkään senttiäkään rahaa lahjan, perinnön tai jonkun muun muodossa sijoittamista varten, vaan olin kärsivällisesti säästänyt rahan palkkatuloistani.

Sijoitusurastani suurimman osan ajasta olen tienannut vähemmän tai saman verran kuin keskimääräinen suomalainen. Viimeiset kolme vuotta olen sitten jo tienannut enemmän kuin keskimääräinen jamppa, josta parhaimman käsityksen saat alla olevasta kuvaajasta, jossa kuvaan palkkakehitystäni ja kokonaistulojeni kehitystä, missä mukana on myös muut tulot palkkatulojen lisäksi. Lyhyesti sanottuna tuloni ovat lähes nelinkertaistuneet siitä, kun olen valmistumiseni jälkeen aloittanut työelämässä.

Osinkoinsinöörin palkkatulojen ja kokonaistulojen kehitys

Olen elämäni suunnan muuttamisen jälkeen pyrkinyt säästämään suurimman osan tuloistani onnistuen siinä välillä paremmin ja välillä huonommin. Kirjoitan joka kuukausi kuukausikatsauksia (paitsi poikkeuksellisesti tänä vuonna pidän kuukausikatsaus vapaata vuotta), jossa avaan tarkasti, miten paljon tienaan, mihin käytän rahani, miten sijoitussalkullani menee ja yleisiä kuulumisia elämästäni. Näistä pääset nauttimaan täysin rinnoin ensi vuoden alusta lähtien, kun palaan kirjoittamaan kyseisiä tekstejä. Kyseisistä kirjoituksista saat itsellesi erinomaisen vertailukohdan, jos satut olemaan samankaltaisessa tilanteessa kuin minä. Toisaalta lukemalla vanhempia kuukausikatsauksia näet koko tienaamis- ja kulutushistoriani maaliskuusta 2017 lähtien, milloin aloitin kirjoittamaan Osinkoinsinööri-blogia.

Missä mennään nyt?

Dokumentin tekemisestä julkaisuun on kerennyt kulumaan jo vuoden päivät ja moni asia on taas mennyt elämässäni ja maailmassa eteenpäin. Dokumenttiin kutsusta markkinakorot ovat nousseet nollasta noin neljään prosenttiin. Olen asettanut itselleni uudet tavoitteet vuodelle, joista ehdottomasti tärkein oli antaa itselleni enemmän vapaa-aikaa vain olla. Tässä tavoitteessa olen onnistunut ja pidänkin sitä ehkä yhtenä tärkeimpänä päätöksenä vuosikausiin omassa elämässäni.

Uudiskohde omakotitalomme alkaa olemaan valmis monella tavalla, kun viime viikonloppuna saimme viimeisen naapurirajan tuija-aidan istutettua. Dokumentin kuvauksien jälkeen olemme tuija-aitojen lisäksi asentaneet asuntoomme kiertoilmatakan, ilmalämpöpumpun, laittaneet pihalle marjapensaita ja kasvatusaltaita, ja hankkinut paljon tavaroita sisustukseen. Vielä olisi ensi kesälle muutama asia jäljellä, jonka jälkeen voi sanoa, että kaikki suuremmat asiat pitäisi olla tehtynä. Tekemislistalla on vielä terassi, koira-aitaus ja pienen varaston tekeminen. Kaiken kaikkiaan uuteen kotiin on uponnut rahaa noin 20 000 euroa, jonka päälle maksoimme asunnon oston yhteydessä varainsiirtoveroa noin 12 000 euroa. Kaikki hankinnat on rahoitettu taloutemme kassavirrasta ilman ylimääräisen velan nostamista.

Luottamuksella Ronja Salmi - Sijoittaja Jesse

Kaveri on kyllä aina selittämässä jotakin kuvien perusteella

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu jatkuu omalta osaltani samalla tavalla kuin ennenkin, vaikka hetkisesti olemmekin tilanteessa, että varallisuuden kehittymisen kulmakerroin on laskenut. Korkojen nousun ja uuden kodin hankkimisen myötä sijoittaminen on hetkellisesti ollut suurimmilta osin jäähyllä, mutta tarkoitus on palata kuukausittaiseen sijoittamiseen ensi vuoden alkupuolella.

Sijoitussalkun arvo taisi olla dokumentin teon aikoihin noin 110 000 euroa (sanon dokumentissa tarkankin luvun, mutta en sitä nyt juuri muista) ja se on tässä noin vuoden aikana kasvanut noin 119 000 euroon. Osakemarkkinat ovat pitkään menneet vaakalennossa ja varallisuuden kasvu onkin pääasiallisesti tullut sijoitusasuntolainojen lyhennyksistä. Sijoitusteni ja nettovarallisuuteni kehittymistä voi seurata täältä lähes reaaliaikaisesti.

Kiinnostuin säästämisestä ja sijoittamisesta dokumentin perusteella – Mistä voin aloittaa?

Toivottavasti innostuit säästämistä ja sijoittamisesta dokumentin perusteella, kuten minäkin aikoinaan työkaverin kanssa käydyn keskustelun jälkeen. Teit juuri elämäsi parhaimman päätöksen, joten onnittelut siitä. Säästämiseen ja sijoittamiseen liittyy paljon ilmaista tai edullista tietoa, mutta voisin linkata sinulle ainakin muutaman artikkelin blogistani, josta voit aloittaa kartuttamaan osaamistasi säästämiseen ja sijoittamiseen liittyen.

  1. Kaikkien aikojen ensimmäinen kuukausikatsaus
  2. Asuntolainan ja sijoitusasuntolainan uudelleenrahoitus
  3. Sijoittamista takana seitsemän vuotta
  4. Miten aloittaa osakesijoittaminen?
  5. Menojen ja tulojen kehittyminen viimeisen viiden vuoden aikana
  6. Näin ostat 300 000 euron omakotitalon ilman omarahoitusosuutta
  7. Asuntosijoittamista pian vuosi takana - Mitä olen oppinut tänä aikana?
  8. Näin kolminkertaistin tuloni seitsemässä vuodessa
  9. Sijoittamisen aloittaminen ei korjaa huonoja taloustaitoja
  10. Millä perusteilla pankki myöntää lainaa?
  11. Näin ostin sijoitusasunnon Turusta 30-vuotiaana
  12. Näin säästät yli kaksituhatta euroa vuodessa kilpailuttamalla
  13. Paranna kassavirtaasi ja maksat vähemmän
  14. Pahin taloudellinen virhe?
  15. Näin kuukausisäästät alaikäiselle Nordnetin Indeksirahastoon
  16. Miten erottaa hyvä laina huonosta?
  17. Älä ota riskiä vaan säästä
  18. Työkalu talouden seurantaan
  19. Työkalu yritysten arvioimiseen numeerisesti
  20. Mitä jos et saisikaan odotettua määrää eläkettä?
  21. Vaurastumisen salaisuus
  22. Average Money, Rich Life

Luottamuksella Ronja Salmi – Mistä tv-sarja on nähtävissä ja milloin?

Luottamuksella Ronja Salmi tv-sarjan kaikki jaksot ovat tänään 14.9.2023 ilmestyneet katsottavaksi Yle Areenaan. Tämän lisäksi dokumenttisarjan jaksot alkavat pyörimään Yle 2 -kanavalla torstaisin ja minun jaksoni on nähtävissä torstaina 28.9. klo 21.00–21.45.

Loppusanat

Muista ottaa myös kaikki sosiaaliset mediani seurantaan, jotta saat ilmoituksen uudesta luettavasta tekstistä. Teen postauksia sosiaaliseen mediaan pienemmällä kynnyksellä, joten kaikki sisältö ei koskaan päädy blogin puolelle. Osinkoinsinööri-blogin lisäksi kirjoitan tekstejä Koeajolle.com, Rahasampo.org ja Viisas Raha -Näkökulma sivustoille.

Toivottavasti jäät blogini lukijaksi ja kiinnostuit taloutesi hoitamisesta sekä sijoittamisesta! Huomaathan, että sinun on mahdollista vaurastua riippumatta lähtötilanteestasi tai nykyisestä tilanteesta.

Jos sinulla on kysyttävää säästämisestä, sijoittamisesta, dokumentista tai jostain muusta, niin jätä kysymyksesi kommenttikenttään!

Kerro myös ihmeessä mitä tykkäsit sarjasta!

Osinkoinsinöörin sosiaaliset mediat:

Kommentit

  1. Olen seuraillut blogiasi aina silloin tällöin jo pidemmän aikaa. Nyt palasin tänne Viisaan Rahan artikkelin myötä. Luottamuksella Ronja Salmi avasi vielä hienosti ja innostavasti asiaa. Itse ainakin pidän tyylistäsi kovasti. Kiitos kaikesta, mitä teet ja jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon mukavasta kommentistasi ja hienoa kuulla, että olet tykännyt kaikesta! :) Arvostan paljon sanojasi!

      Poista
  2. Tervehdys blogin satunnaiselta stalkkerilta! Kiitos että olet jaksanut kirjoittaa blogia niin pitkään ja erityisesti siitä että kirjoitat edelleen! Niin moni hyvä tyyppi on hiljentynyt täällä blogimaailmassa :/

    Kuuntelin Väkevä Elämä-jaksosi tuossa yhtenä päivänä ja siinäkin oli hyviä pointteja. Kuitenkin mieleeni nousi yksi kysymys jos jaksat selventää :)

    Painotit kovin paljon sitä kuinka olet TÄYSIN YKSIN päässyt omassa tilanteessasi eteenpäin. Kun Joni kysyi mikä on ympäristön tuen merkitys niin totesit jotenkin ettet ole itse saanut tukea (pahoittelut, en muista tarkkaa sanamuotoa :D). Ja kun Joni kysyi esikuvien merkityksestä, totesit ettei sinulla ole ollut sellaisia keistä olisi voinut ottaa mallia.

    Tällöin mietin: eikö esimerkiksi kuitenkin se työkaverisi mentoroinut sinua? Tai entäpä tämä varsin kivalta vaikuttava talousblogien yhteisö? Eikö täältä ole tullut yhtään vetoapua omiin ajatuksiin ja toimintamalleihin? Eikö muiden polun seuraaminen ole auttanut kirkastamaan myös omaa tietä? Ymmärtääkseni rinnallasi on myös pitkäaikainen puoliso, eikö
    hän ole tukenut ja kulkenut matkassa mukana? Etkös jonkin sijoitusasunnonkin omista puoliksi jonkun kanssa? Oletko kuitenkaan _aivan_ niin yksin tässä asiassa kuin kenties ajattelet olevasi?

    Pointtini on: onko tarkoitus maksimoida raflaavuus, tyypillinen suomalainen narratiivihan on yleensä juurikin tyylillä ”minä itse perkele yksin kaadoin 20 hehtaarin kuusimetsän ja siitä mökin kasasin paljain käsin ja talvet hiihdin pottuja viljelemään ja ei tarvi auttaa”.:D En siis halua tällä ottaa sinulta tai saavutuksistasi mitään pois, ne on mielestäni erittäin kovia ja ihailtavia juttuja ja rohkaisee meitä muitakin tavoittelemaan korkeuksiin. Ja samaa mieltä podcastin osalta siitä, että olet varmasti _pääosin_ juurikin itse vaikuttanut tilanteeseesi eikä kukaan muu! Ne on juurikin SINUN saavutuksia, ehdottomasti. Kunhan mietin tuota (podcastissa korostunutta?) totaalisen yksinpärjäämisen narratiivia. Että kyllä kai meillä kaikilla on jonkinlaista vetoapua tai henkistä myötätuulta tukena, jos osaamme positiivisesti katsoa puolitäyttä lasia :)

    Aika tajunnanvirtaa tuli nyt sepostettua, toivon että saat ajatuksesta kiinni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentista, koitan tarkentaa sinulle asiaa mahdollisimman hyvin ilman kuitenkaan samalla loukkaamatta ketään (koska en ole aivan varma ketä tämän vastaukseni saattaa lukea täältä tämän jälkeen).

      Lasketaanko se tukemiseksi, että työkaverini kertoi minulle sijoittamisesta yhden kahvitauon ajan ja suostui antamaan kommentteja noin 10 kysymykseen, jotka lähetin hänelle keskustelun jälkeen? Mielestäni ei. Miksi tuon tämän keskustelun aina esille, johtuu siitä, että haluan tehdä kaikille selväksi että minä en itse keksinyt tätä sijoittamista, vaan sain idean siihen toisaalta. Mielestäni sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tukemisen kanssa.

      Toivoisin, että voisin sanoa, että puolisoni olisi tukenut minua matkani aikana. Minun osani on ollut aina tukea muita, myös häntä. Tähän on mielestäni nyt aivan viime aikoina tullut hieman positiivista muutosta, ja uskoisin syyn olevan siinä, että olen pyytänyt häntä muuttumaan.

      Ensimmäisen sijoitusasunnon ostin tosiaan ystäväni kanssa, mutta hoidan asuntoon liittyvistä asioista noin 99% prosenttia. Jos jätämme huomioimatta sen, että hän kyllä maksoi puolet käsirahasta, niin ei hän ole muuten mitenkään tukenut minua prosessini aikana. Mutta, tässäkin on aivan viime aikoina tapahtunut muutos, varmaankin johtuen siitä, että hän on huomannut minun puhuvan siitä (tukemisen puutteesta) eri formaateissa.

      Mitä sitten vanhempiini tulee, en ole ikinä saanut mitään tukea, että jaksaisin paremmin nähdä vaivaa tilanteeni muuttamiseen nyt tai aikaisemmin. Enemmänkin he ovat aina lytänneet tai yrittäneet viedä minun onnistumiseni siihen, että se olisi jotenkin heidän ansiotaan vaikka he eivät ole mitään asian eteen tehneet. Tai ovat he negatiivisia asioita tehneet, mutta kuitenkin. Luuletko, että sanon tämän jotenkin ylpeillen tai mielelläni? Totta helvetissä minä toivoisin, että he olisivat paremmin tukeneet minua, koska elämäni olisi ollut 100 kertaa helpompaa.

      Siihen on syynsä, miksi lähdin ottamaan yhteyttä ja ystävystymään talousbloggaajien kanssa. Jotta minulla olisi edes joku/jotkut, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia tähän tekemiseeni liittyen. Olen myös vuoden sisällä koittanut verkostoitua paremmin, jotta näitä henkilöitä, joiden kanssa käydä keskustelua olisi enemmän. Rehellisesti voin myös sanoa, että eniten omassa prosessinani minua ovat tukeneet Inssin Osingot ja Omavaraisuushaaste blogin kirjoittajat. Vaikka olemmekin tuttuja jo vuosien ajalta, en silti määrittelisi heitä läheisiksi. Ja läheisten tuesta olen aina jokaisessa formaatissa puhunut.

      Huomaan, että kiinnität irrelevantteihin asioihin huomiota, joilla ei ole mitään tekemistä tukemisen kanssa. Tottakai kaikissa tarinoissa on aina joitakin, jotka ovat osallistuneet siihen, mutta ei se tarkoita sitä, että he olisivat kannustaneet tai tukeneet sinua prosessinsa aikana. Jos esimerkiksi minä kerron jollekin oman talouden hallinnasta tai sijoittamisesta tunnin ajan, ja sen jälkeen henkilö aivan itse vuosien aikana onnistuu vaurastumaan, niin minun osuuteni tässä tapauksessa on ollut vain ohjata oikeaan suuntaan, mutta en ole silti antanut hänelle asiaan mitään tukea.

      Ja viimeisenä, olen aivan ensimmäisestä postauksesta lähtien aina tuonnut esille ne asiat, jotka eivät ole minun ansiota. Ei ole minun asiota, että pystyin käymään lukion, vaan Pelastakaa Lapset Ryn, koska he maksoivat kirjan. Ei ole minun ansiota, se että tajusin alkaa sijoittamaan, vaan sen että työkaverini ohjasi minun oikeaan suuntaan.

      Poista
    2. Hei,

      Kiitos nopeasta ja hyvin seikkaperäisesti selventävästä vastauksesta! :)

      Tilanne on siis juuri niin masentavan kurja kuin miltä se podcastin perusteella kuulostikin. Olen pahoillani puolestasi. Tuo on (tuossa mitassa) toivoakseni melko harvinaista ja toisaalta ehkä nostaa saavutustesi arvoa entisestään.

      Itsellä ei kans oikeastaan ole välejä esimerkiksi vanhempiini/sukuuni, edes osittain voin siis joihinkin tuntemuksiisi varmaan samaistua. Kommentistasi käy paremmin selville, ettei tukea tosiaan ole sinulle tippunut suunnasta eikä toisesta. Esikuvia koskevasta podcast-kysymyksestä ajattelen kuitenkin edelleen, että niitä voi ja kannattaa olla jokaisella, ja ne voi hyvin olla muitakin kuin läheiset. Minulle te monet talousbloggaajat olette niitä esikuvia jotka motivoi minua matkalla parempaan taloudenhallintaan :)

      Toivottavasti en loukannut sinua kysymykselläni koska se ei ollut tarkoitukseni! Enkä halunnut syyttää sinua ylpeäksi tai mitään - kuten aiemmassa kommentissa sanoin, kyse on ehdottomasti sinun itsesi saavutuksista. Ja tosiaan nautin kyllä tuosta podcastin kuuntelemisesta ja siinä oli paljon hyviä pointteja. Tämä yksi juttu vain jäi silloin askarruttamaan.

      Aion lukea kirjoituksiasi myös jatkossa epäsäännöllisen säännöllisesti. Pitäisi myös tuo Ylen sarja keretä vilkuilemaan, ehkäpä se avaisi vielä lisää :)

      Vielä kerran kiitos kärsivällisestä vastauksestasi ja hyvää loppuvuotta/jatkoa!

      Poista
    3. Et tietenkään loukannut, ei hätää. :) Vaikeistakin asioista pitää pystyä kysymään ja puhumaan. :)

      Ja olen sinun kanssa täysin samaa mieltä, esikuvan minun pitääkin löytää tältä saralta, koska se helpottaa myös tavoitteiden saavuttamista. :)

      Kiitos itsellesi erinomaisesta kysymyksestä ja hyvää jatkoa myös sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Suosituimmat tekstit viimeiseltä 30 päivältä

Kuukausikatsaus 03-2024

Nordnet vs OP -osakevälittäjien kilpailutus

WC-remontti alle 2000 eurolla - Katso ennen ja jälkeen kuvat remontista

Näin haet tanskalaisten osakkeiden osingon lähdeveron takaisin

Kuukausikatsaus 2024-02

Näin ostat 300 000 euron omakotitalon ilman omarahoitusosuutta

Asuntolainan ja sijoitusasuntolainan uudelleenrahoitus – Vertailussa mukana Osuuspankki, Nordea ja S-pankki

Asumiskustannukset omakotitalossa ensimmäisen vuoden aikana

Näin asumiskustannukseni muuttuvat muuttaessani omakotitaloon kerrostalosta

Kuukausikatsaus 2024-01