Nokia ja 18 miljardin huijaus

Otsikko ja kirjoitus, mikä on ollut työn alla viimeisen vuoden, mutta en ole vaan saanut kirjoitusta aikaiseksi erilaisista syistä. Suomi on täynnä ”Nokia uskovaisia”, joten negatiivisen kirjoituksen tekeminen Nokiasta voi olla omaan jalkaan ampumista, mutta tässä sitä vaan raapustetaan tekstiä siitä huolimatta.

Nokia, entinen saappaiden, renkaiden ja puhelimien valmistaja, nykyinen verkkoinfrastruktuurin ja -teknologian yritys, on jokaiselle suomalaiselle tuttu. Vaikka monet varmaan edelleenkin luulevat Nokian tekevän puhelimia, niin se ei enää pidä paikkansa. Nokia on toiseksi eniten omistettu osake suomalaisten salkussa heti Nordean jälkeen. On siis melkein isänmaallista omistaa tätä pörssin ”helmeä”. Asia, jota en henkilökohtaisesti ymmärrä.

Tarkastelenkin tällä kertaa Nokiaa sijoituskohteena ja minkä vuoksi Nokia on oman ostoslistani viimeinen yritys. Tai no todellisuudessa se ei ole edes päässyt listalle. Muistathan, että en omaa mitään erityiskoulutusta enkä myöskään tiedä mistään mitään, kunhan höpisen läpiä päähäni. Ethän tee siis sijoituspäätöksiä tämän kirjoituksen pohjalta.

Nokian luvuissa on paljon kertaluontaisia eriä

Nokialla on vuosia ollut tapana johtaa sijoittajia harhaan esittelemällä ei-IFRS lukuja ”oikeina” lukuina. Tämä on mennytkin lähes kaikille todesta ja osakkeesta on maksettu mansikoita verrattuna todelliseen tuloksentekokykyyn. Höpöhöpö -matematiikan käyttämiselle ei vieläkään näy loppua, vaikka Nokia joutui laittamaan osingonmaksulle stopin rahojen loppuessa kesken.

Jos höpöhöpö -luvut olisivat kuvalleen Nokian todellista liiketoiminnan kuntoa, niin osingonmaksua ei olisi tarvinnut lopettaa. Onkin mielestäni erittäin erikoista, että näiden lukujen käyttöön ei puututa esim. Finanssivalvonnan (FIVA) toimesta. Se, että osavuosikatsauksien esityksistä joutuu suurennuslasilla etsimään oikeita lukuja, on todella väärin. Eivätkä suurin osa sijoittajista jaksa katsoa tämän pidemmälle.

Jos tarkastelemme Nokian oikeaa liikevoittoa (IFRS) ja höpöhöpö -matematiikalla laskettua liikevoittoa (ei-IFRS), niin niissä on ”pienoinen” ero viimeisenä vuosikymmenenä. Ero on tähtitieteelliset 18.5 miljardia euroa.

Missä kunnossa Nokia olisikaan, jos nämä höpöhöpö -luvut olisivat totta eivätkä ne olisi vain sijoittajien harhaan johtamista. Vuosikymmenelle laskettu keskimääräinen vuosittainen EPS jääkin sopivasti 0.06 € antaen nykyisellä kurssilla (3.29 €, 10.05.2020) PE-luvuksi vaivaiset 55. Siinä vasta ”kasvuyritykselle” sopiva arvostus. Onhan Nokia tietty maksanut osingoa vuosien varrella, mutta sekin on perustunut vain kassan tyhjentämiseen osakkeenomistajille. Siinäpä vasta omistaja-arvon kasvattamista kerrakseen.

Olen pitkään heittänyt kavereilleni vitsiä Nokian mainostaman 5G:n tulemisesta, Länsimetrosta ja Olkiluoto 3:sta. Mikäköhän näistä mahtaa tulla ensimmäisenä? Länsimetro meni jo läpi ennen kuin Suri kerkesi kymmenettä kertaa sanomaan, että 5G on jo ovella. Itse uskon, että jopa Olkiluoto 3 tuottaa ensimmäiset sähkönsä ennen kuin Surin hehkuttama 5G pyrähtää liikkeelle.

5G kuulostaa kyllä ihan kivalta nopeammilla datansiirtonopeuksillaan ja IoT mahdollisuuksillaan, mutta omassa elämässä on vaikeaa löytää yhtään asiaa, mihin 4G ei ole jo täysin riittävä. Kaikki maailman asiat latautuvut muutenkin jo sekunneissa tai maksimissaan minuuteissa. Ehkä sitten muutama kuukausi sitten ostamieni VR-lasien langattomaan pelaamiseen tämä voisi olla tarpeellinen.

Höpöhöpö -lukujen (pidän niin tästä sanasta) käyttäminen johtaa omasta näkökulmastani siihen, että osalle sijoittajista voi tulla täysin kulman takaa se, että Nokia voi tarvita ulkopuolista rahoitusta oman liiketoiminnan ylläpitämiseksi. Jos Nokia ei tee seuraavan vuoden aikana yhtä asiaa seuraavasta neljästä vaihtoehdosta, niin olen todella yllättynyt: 1) osakeanti omistajille, 2) osakeanti instituutioille, 3) velkakirjojen listaaminen korkealla korolla tai 4) hybridilainan nostaminen (=pikavippi).

Nokian kamppailu ja ongelmat liiketoimintansa kanssa ei ole mitenkään hyvä asia tai toivottu. Nokian menestyksellä on suuri vaikutus suomalaiseen veronmaksajaan niin Solidiumin omistusten, Nokian yhteisöveron maksamisen kuin osakkeenomistajien osinkojen pääomaveron kautta. Ei ole siis yhdentekevää miten Nokialla menee. Toivottavaa olisi kuitenkin se, että yrityksen liiketoiminnan kunnosta puhuttaisiin rehellisesti (ei-IFRS lukujen työntäminen sinne mihin aurinko ei paista) eikä yritettäisi saada sitä näyttämään paremmalta kuin se todellisuudessa on.

Vaikka yritys olisi lukujen puolesta kuinka huono, niin se saattaa silti olla hyvä sijoituskohde. Se onkin markkinoissa hämmästyttävää, että lyhytaikaisesti huonotkin yritykset saattavat tuottaa indeksiä paremmin, mutta henkilökohtaisesti uskon, että pitkäaikaisesti fundamentit puhuvat puolestaan ja määrittelevät osakkeen pitkän aikavälin tuoton.

Kirjoitus on julkaistu myös Piksu.net -sivustolla, jossa toimin kirjoittajana omalla nimelläni.